Ratamestarin ajatuksia lasten radoista ja niiden maastoista

Aikuisten ratojen tapaan myös lasten ratojen alueella on tarjolla kallioalueita, joissa on hyvä näkyvyys ja joita myöten on hyvä juosta. Alueella on myös riittävästi selkeitä karttakohteita: teitä, peltoja ja aukkoja, joihin siimariradat ja helpommat suorat radat voivat tukeutua. Hyvänä asiana voi myös pitää sitä, että lasten ratojen maastotyyppi eri päivinä ei kauheasti poikkea toisistaan. Niinpä suunnistus ehkä paranee päivä päivältä, kun maastotyyppi tulee tutuksi.

Ensimmäisenä päivänä lapset kilpailevat kantatie 44:n länsipuolella pääosin samassa maastossa kuin aikuiset. Toisesta viidenteen päivään lapset suunnistavat kantatien itäpuolisessa maastossa. Toisena päivänä sillä puolella ei ole ollenkaan aikuisia suunnistajia. Seuraavina päivinä lapset käyttävät valtaosin eri alueita kuin aikuiset. Lopussa radat tietysti näinä kolmena viimeisenä päivänä kohtaavat, kun maali kuitenkin kaikilla on sama. Ratojen suunnittelussa on kuitenkin pyritty siihen, että lopun vilinässä ei olisi enää paljoa rasteja.

Pyrkimyksenä on saada aikaiseksi jokaiselle ryhmälle sopivantasoiset radat. Tämä tarkoittaa, että luvassa on jokaiselle haasteita, mutta eri sarjoissa haasteet ovat erilaisia. Suunnistustaito tulee metsässä palkituksi, on se sitten taito lukea avokallioita tai suunnistusuran ensimmäinen oikaisu siimarilla. Vaikka kaikissa sarjoissa halutaan tarjota haasteita, niin pyrkimyksenä on, että myös helpompi vaihtoehto rastille pääsyyn on olemassa. Vaikka radalla olisi tarjolla haasteita, se ei tarkoita sitä, että vain parhaat pääsisivät radan läpi. Tavoitteena on antaa suunnistajalle vaihtoehtoja, kuitenkin niin, että riskinotto yleensä kannattaa!

Pekka Niemensivu
lasten ratojen ratamestari